Alta löydät hankalia pakkausten lajitteluun liittyviä kysymyksiä, joiden kohdalla kokeneemmallakin lajittelu- ja palveluneuvojalla on mennyt sormi suuhun.
Vastauksia on ollut laatimassa yhdessä pakkaustuottajayhteisöjen ja KIVOn asiantuntijat.
Vastaukset on tarkoitettu ”ammattikäyttöön” eli voit muotoilla ne kulloisellekin kohderyhmälle sopiviksi.
Ethän jaa tämän sivun linkkiä suoraan asiakkaille.
Hankalia pakkausmateriaalien lajitteluun liittyviä kysymyksiä voi edelleen lähettää osoitteeseen kivo@kivo.fi aiheella: ”Pakkausjätekysymykset”.
Vinkki! Käytä näppäinyhdistelmää ctrl + F (tai macilla command + F) löytääksesi vastauksia hakusanoilla.
Jos neste vaaratonta tyhjäksi valutettu riittää.
Jos sisältää vaarallisia aineen jäämiä toimitetaan, vaaralisten aineiden keräykseen. Katso ohje aikaisemmista vastauksista.
Nestemäisten lääkepakkausten osalta tulisi ne lajitella paikallisen jätelaitoksen antamien ohjeiden mukaisesti. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi apteekkikeräys, sekajätekeräys tai vaarallisen jätteen keräys.
Kelat lajitellaan pakkauksina. Itse 3D-nauha on tuote.
Tuotteesta riippuen nämä on syytä lajitella sekajätteeseen tai vaaralliseen jätteeseen, koska niihin jää usein paljon tuotejäämiä. Metallituubit voi lajitella metallipakkauksiin, vaikka niissä olisi vähäistä tuotejäämääkin.
Jos pullot/kanisterit ovat tyhjiä, eivätkä sisällä öljyisiä aineita, voidaan lajitella korkit irrotettuina muovipakkauksiin.
Esim. sytytysnesteet ovat vaarallista jätettä eivätkkä kelpaa muovipakkausten keräykseen ilman haihdutusta. Nämä aineet ovat helposti syttyviä ja aiheuttavat vaaraa, jos jäämiä on.
Öljyisiä jätteitä ei saa lajitella pakkausjätteisiin eikä sekajätteeseen, vaan vaarallisen jätteen keräykseen. Pakkaukset, joissa on vielä nestemäistä lääkettä, kuuluvat apteekkikeräykseen. Tyhjien pakkausten osalta tulisi ne lajitella paikallisen jätelaitoksen antamien ohjeiden mukaisesti. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi apteekkikeräys, sekajätekeräys tai vaarallisen jätteen keräys. Katso muut vastaukset.
Muilla merkinnöillä varustettuja pakkauksia saa lajitella muovipakkausjätteisiin, kunhan ovat tyhjiä pakkauksia ja korkit irrotettuina.
Yleisin virhe on lajitella muovipakkaukset sekajätteeseen.
Muovituotteita lajitellaan jonkin verran virheellisesti muovipakkausjätteisiin. Esimerkiksi pakasterasiat, lelut, hammasharjat jne. lajitellaan sekajätteisiin. Keräyspisteillä näkyy myös suurempia esineitä, kuten lasten turvaistuimia, muovileluja, pulkkia ja mappeja.
Erityinen ongelma ovat muovipakkauksiin lajitellut muovilelut, joissa on akkuja tai paristoja. Lelut kuuluvat SER-jätteeseen sekä akut ja paristot navat teipattuina paristonkeräykseen.
Moottori- ym. voiteluöljy- ja polttoainekanisterit eivät kuulu muovipakkauskeräykseen vaan vaarallisen jätteenkeräykseen.
Myös remonttijätettä ja sekajätettä päätyy jonkin verran muovipakkausten keräysastioihin.
On hyvä ensin selvittää onko pakkauksessa vaaralisten aineiden merkit? Tämän jälkeen toimitaan kuten aiemmissa vastauksissa on kuvattu. Tyhjän pakkauksen voi kuivattaa ja palauttaa muovipakkauskeräykseen.
Lajitellaan muovipakkauksiin, kunhan ovat tyhjiä ja korkki irrotettuna, jotta mahdolliset vähäiset jäämät haihtuu.
Kierrätysmuovin hyödyntäminen neitseellisen muovin sijasta säästää resursseja ja pienentää hiilijalanjälkeä. Kierrätysmuovin ilmastonmuutosvaikutus on pienempi neitseelliseen muoviin verrattuna.
Kierrätetyn muovin raaka-aineen hiilijalanjälki on jopa n. 70 % pienempi kuin neitseellisistä raaka-aineista valmistetun muovin. Kun muovipakkaus kiertää, materiaali saadaan uudelleen käytettyä ja neitseellistä raaka-ainetta tarvitaan vähemmän.
Lue lisää:
https://services.ngnordic.com/fi/materiaalien-kierratys/muovien-kierratys/circo-kierratysmuovi/kierratysmuovin-laatu-ja-vastuullisuus [viitattu 30.10.2025]
https://www.lt.fi/blogi/yritysten-muovipakkausten-erilliskerays-on-nyt-entista-helpompaa-nain-paaset-kierratyksessa-alkuun [viitattu 30.10.2025]
Kyllä pääsääntöisesti. Jos kotimaan kysyntää ei ole riittävästi, voidaan kartonkipakkausjätettä toimittaa myös muualle Eurooppaan kierrätettäväksi uusiksi pakkauskartongeiksi.
Noin 2/3 kartonkipakkauksista käsitellään laitoksessa, jossa voidaan erotella kierrätykseen myös alumiinipinnoitteet. Alumiinipinnoite erotellaan kartonkikuidusta ja hyötykäytetään uusioraaka-aineena.
1 l jogurttipurkki on tyhjentämisen kannalta kieltämättä haaste, joka vaatii aina jonkinasteista vaivannäköä. Suositus on, koska purkkiin usein jää isokin määrä jogurttia, että se huuhdotaan esimerkiksi mehulla smoothieksi. Jogurttia ei suositella huuhdottavaksi viemäriin, koska siinä olevan rasvan vuoksi viemäri voi ajan mittaan tukkeutua. 1 l jogurttipurkin voi myös varovasti halkaista veitsellä keskeltä kahtia ja kaapia kaapimella tai lusikalla puhtaaksi ja vielä servietillä/talouspaperilla viimeiset rippeet.
Jos purkkia ei vaivauduta tyhjentämään, niin silloin suositus on lajitella sekajätteeseen.
Postikortit lajitellaan paperinkeräykseen – ne ovat painotuote, jota koskee paperin tuottajavastuu.
Itse tehdyt kortit kuuluvat sekajätteeseen - tuottajavastuu ei kata askartelutarvikkeita.
Kuluttajien kartonkipakkausjätteen kierrätyksessä yleisimmät haasteet liittyvät pakkausten litistämiseen, lajittelun oikeellisuuteen ja pakkausten puhtauteen. Yleisiä virheitä ovat esimerkiksi helposti irrotettavissa olevien muovisten tai metallisten osien jättäminen pakkauksiin sekä erittäin likaiset tai tyhjentämättömät pakkaukset. Nämä voivat vaikeuttaa kierrätysprosessia ja heikentää kierrätysmateriaalin laatua.
Ilmat pihalle -videot kannustavat litistämään kartonkipakkaukset: https://suomenpakkaustuottajat.fi/wp-content/uploads/2023/04/Ilmat-Pihalle-1min-Online-2023.mp4
Kuluttajan ei tarvitse pohtia kuidun pituuksia. Uusiomassan valmistusprosessissa on useita eri vaiheita, joissa uusiomassan valmistukseen kelpaamaton aines poistetaan, esim. toisiopulpperi ja hienolajittelu.
Pulpperoimalla valmistetusta uusiomassasta valmistetaan kartonkia. Uusiomassa valmistetaan paaleina, rullina ja irtotavarana käsittelyyn toimitetusta keräyskartongista.
Murskauksen jälkeen kartonki hajotetaan veden kanssa massaksi jatkuvatoimisessa suursakeuspulpperissa. Massa lajitellaan pulpperin tyhjennyksen yhteydessä ajamalla massa pulpperin pohjassa olevan sihtilevyn läpi. Rejektin poistoa tehostetaan suursakeuspulpperin jälkeisellä toisiopulpperilla ja näiden välissä tapahtuvalla raskaan rejektin poistolla (ns. romuloukun jäte).
Toisiopulpperin tarkoituksena on poistaa painovoiman avulla kuitumateriaaliin kuulumaton jäte, kuten kivet ja metallit. Sihtilevyjen päälle jääneet epäpuhtaudet tyhjennetään vaakasuoraan pesurumpuun, jossa pestään vielä jäljellä olevat kuidut takaisin prosessiin.
Pesurummusta rejekti toimitetaan murskauksen jälkeen polttoon.
Pulpperista ja pesurummusta tullut massa varastoidaan kahteen 500 m3:n massasäiliöön, joista se pumpataan edelleen hienolajitteluun. Hienolajittelussa massasta poistetaan pienemmät epäpuhtaudet. Lajiteltu massa saostetaan kiekkosaostajalla varastointisakeuteen. Uusiomassalaitoksen vuoto- ja kanaalivedet ohjataan pesurumpuun, missä massa otetaan talteen ja rejekti ohjautuu poltettavaan jätejakeeseen.
Uusiomassalaitoksella ei synny jätevesiä, vaan vesi kiertää pulpperointiprosessissa. Lisävetenä käytetään selkeytysaltaan alitetta ja kartonkikoneen kiertovettä. Paaleista poistetut rautalangat toimitetaan hyötykäyttöön eli uusiometallin raaka-aineeksi.
Uusiomassan valmistusprosessissa syntynyt rejekti ohjautuu poltettavaan jätejakeeseen.
Kaikki pakkaamiseen käytetyt paperikassit voi lajitella kartonginkeräykseen, mutta ei missään tapauksessa paperinkeräykseen. Ei ole väliä, mikä värinen paperikassi on. Kaupasta ostetut lahjakassit eivät ole pakkauksia, vaan tuotteita, joille ei ole säädetty tuottajavastuuta, ne kuuluvat sekajätteeseen.
Yleisesti ottaen kartonkipakkausten keräysastiasta noin puolet on pelkkää ilmaa, siksi pakkausten litistäminen ja tiiviisti pakkaaminen keräysastiaan on erittäin tärkeää. Kartonkipakkausten lajittelu kierrätykseen vähentää uusien raaka-aineiden tarvetta ja säästää luonnonvaroja. Lisäksi kierrätys vähentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä, mikä edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Keskimääräisenä lukuna 7 on hyvä, kun kyseessä on sekalaisten paperikuitupakkausten kierrätyskerrat.
Laboratorio-olosuhteissa tehtyjen testien perusteella aaltopahvipakkausten valmistukseen käytetyt lujat, pitkät kuidut voivat kiertää jopa 25 kertaa.
Askarteluun käytetyt pahvilaatikot/niiden osat on perinteisesti neuvottu lajittelemaan sekajätteeseen. Jos materiaaliin on lisätty merkittäviä määriä kierrätystä haittaavia ja lopputuotteen laatu heikentäviä aineita, kuten glitteriä, tarroja, liimoja, sormi- ym. värejä, on oikea paikka sekajäteastia.
Kiertoon kerätty metalli käsitellään Suomessa raaka-aineeksi. Osa kierrätetystä metallista hyödynnetään kotimaassa ja osa viedään ulkomaille, pääasiassa Euroopan alueen maihin, joissa on kehittynyttä metalliteollisuutta.
Lähteet Sumi & SPT
Muut materiaalit kannattaa poistaa, mikäli se onnistuu helposti käsin. Muut materiaalit lajitellaan joko materiaalinsa mukaan pakkauskeräykseen (esim. muovipakkaus) tai sekajätteeseen (esim. kattilan lasikansi).
Sähkölaitteiden ja vaarallisten jätteiden kohdalla poiketaan tästä. Sähkölaitteet tulee palauttaa keräykseen aina kokonaisina. Vaarallista jätettä sisältävät metallipakkaukset kuuluvat vaarallisen jätteen keräykseen.
Puhdistukseen ei tule käyttää lämmintä vettä tai pesuaineita. Kylmä vesi riittää yleensä hyvin. Tavoitteena varmistaa kierrätysprosessin sujuvuus ja estää hygieniahaitat. Elintarvikejäämät hukuttelevat haittaeläimiä.
Jos pakkauksen sisältö on helposti pilaantuvaa, puhdistaminen on erityisen tärkeää. Useimmissa tapauksissa pelkkä huuhtelu kylmällä vedellä tai pyyhkäisy talouspaperilla riittää. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sellaista puhtautta, joka mahdollistaa pakkausjätteen säilytyksen kotona ilman hajuhaittoja.
Huolellinen tyhjennys ja kevyt huuhtelu auttavat varmistamaan, että metallipakkaukset voidaan kierrättää tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.
Metallin kierrätysprosessissa suurimmat haasteet liittyvät lajittelun oikeellisuuteen. Yleisimmät virheet kotitalouksien metallijätteen lajittelussa ovat:
Vaarallisten jätteiden lajittelu metallinkeräykseen: Esimerkiksi maalit, kemikaalit, öljyt, polttoaineet ja lääkkeet. Edellä mainittuja aineita sisältävät metallipakkaukset tulee viedä vaarallisen jätteen keräyspisteisiin, ei metallinkeräykseen.
Sähkölaitteiden ja elektroniikkaromun lajittelu metallinkeräykseen: Nämä laitteet sisältävät usein muita materiaaleja ja komponentteja, joskus myös akkuja ja paristoja, jotka vaativat erityiskäsittelyä. Ne tulee toimittaa sähkölaitekeräykseen.
Suurikokoisen metalliromun lajittelu keräysastioihin: Metallinkeräysastiat on tarkoitettu vain astian suuaukosta helposti mahtuvalle pienmetallille. Suuremmat metalliesineet, kuten grillit, huonekalut tai isot kodinkoneet, tulee viedä kierrätysasemille tai metalliromun keräyspisteisiin.
Likaiset tai tyhjentämättömät metallipakkaukset: Ennen metallipakkausten kierrätystä ne tulisi tyhjentää ja huuhtaista tai pyyhkäistä, jotta kierrätysprosessi olisi tehokkaampi ja hygienisempi. Elintarvikejäämät houkuttelevat keräysastialle haittaeläimiä.
Muovien ja muiden materiaalien lajittelu metallinkeräykseen: Esimerkiksi muovipussit, -kääreet ja styroksi eivät kuulu metallinkeräykseen. Ne tulee lajitella erikseen omiin keräysastioihinsa – muovipakkaukset muovipakkauskeräykseen jne.
On tärkeää, että asukkaat tutustuvat paikallisiin lajitteluohjeisiin ja noudattavat niitä huolellisesti. Oikeaoppinen lajittelu parantaa kierrätyksen tehokkuutta ja vähentää ympäristökuormitusta.
Metalli voi kiertää lähes ikuisesti – sen laatu ei heikkene kierrätyksessä. Sama metalli voidaan käyttää yhä uudelleen ilman merkittävää materiaalihävikkiä.
Rautametallin kierrättäminen on tehokas ilmastoteko: jo yhden tonnin kierrätys säästää noin tonnin hiilidioksidipäästöjä.
Alumiinin kierrätys säästää jopa 95 % energiaa verrattuna neitseellisestä raaka-aineesta valmistamiseen.
Lisää tietoa:
https://euric.org/images/Brochures/EuRICMetalRecyclingFactsheet.pdf
Kuluttajien ei tarvitse poistaa itse muoviosia, kuten kattilan kahvoja, sillä ne eivät estä metallin kierrätystä. Kuitenkin, jos esimerkiksi muoviosat ovat helposti irrotettavissa, suositellaan ne lajittelemaan erikseen sekajätteeseen.
Metallin joukossa olevat muoviosat, kuten kattiloiden ja paistinpannujen kahvat, käsitellään metallinkierrätysprosessissa niin, että ne poistuvat sulatuksen yhteydessä. Tässä prosessissa tapahtuu yleensä seuraavaa:
Mekaaninen erottelu: Ennen metallin sulattamista mahdolliset suuret muoviosat voidaan poistaa mekaanisesti murskauksen ja lajittelun yhteydessä.
Sulatusvaihe: Kun metalli sulatetaan, orgaaniset epäpuhtaudet, kuten muovi ja maalipinnoitteet, palavat pois korkeissa lämpötiloissa.
Energiakäyttö: Jos sulatus tapahtuu laitoksessa, jossa on energian talteenottojärjestelmä, muovista vapautuva lämpö voidaan hyödyntää energiantuotannossa. Tämä ei kuitenkaan ole metallinkierrätyksen ensisijainen tavoite, ja mahdolliset päästöt on hallittava tarkasti.
Jäännösmateriaalit: Pienet määrät palamattomia jäämiä voivat päätyä kuonaan, joka voidaan hyödyntää esimerkiksi rakennusteollisuudessa maarakennusaineena.
Teflon-pinnoitetut paistinpannut voidaan kierrättää metallinkeräyksessä. Kierrätysprosessissa metalliosat sulatetaan ja epäpuhtaudet, kuten teflon-pinnoite, poistuvat korkean lämpötilan vaikutuksesta. Teflon, eli polytetrafluorieteeni (PTFE), kuuluu PFAS-yhdisteisiin, jotka ovat erittäin kestäviä kemikaaleja. Korkeissa lämpötiloissa, kuten metallin sulatusprosessissa, teflon hajoaa ja palaa pois, jolloin jäljelle jää puhdas metalli kierrätettäväksi.
Teflonin palamistuotteet voivat olla haitallisia ympäristölle ja terveydelle. Tästä syystä teflon-pinnoitettujen tuotteiden kierrätystä voidaan tehdä vain asianmukaisissa teollisissa olosuhteissa, joissa on käytössä tarvittavat savukaasujen suodatus- ja puhdistusjärjestelmät haitallisten päästöjen minimoimiseksi.
Kuluttajien teflon-pinnoitetut paistinpannut voidaan lajitella metallinkeräykseen ilman erityistoimenpiteitä.
Huomioithan, että teflon-pinnoitteet voivat kuluneina tai vaurioituneina vapauttaa haitallisia aineita ruokaan. Siksi on suositeltavaa vaihtaa naarmuuntuneet tai kuluneet teflonpannut uusiin. Voi myö harkita vaihtoehtoisia, pinnoittamattomia keittoastioita, kuten valurauta- tai teräspannuja, jotka eivät sisällä haitallisia kemikaaleja.
HUOM! PFAS-yhdisteet (per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet) ovat herättäneet huolta ympäristö- ja terveysvaikutustensa vuoksi. Euroopan unioni suunnittelee niiden käytön rajoittamista tai kieltämistä. Tämä vaikuttaisi myös teflonpinnoitettuihin tuotteisiin, kuten paistinpannuihin ja kattiloihin.
Euroopan komissio on ehdottanut PFAS-yhdisteiden käytön kieltämistä kuluttajatuotteissa, mukaan lukien non-stick-keittiövälineet, johtuen niiden pysyvyydestä ympäristössä ja mahdollisista terveysriskeistä. Tämä ehdotus sisältää poikkeuksia välttämättömille teollisille käyttötarkoituksille, kuten astmainhalaattoreille ja vihreän teknologian komponenteille. Ehdotuksen mukaan kielto voisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2026.
Jos kielto astuu voimaan, se tarkoittaisi, että teflonpinnoitettujen keittiövälineiden valmistus ja myynti EU:ssa loppuisivat siirtymäajan jälkeen. Tämä voisi johtaa vaihtoehtoisten, turvallisempien pinnoitemateriaalien kehittämiseen ja käyttöönottoon keittiövälineissä.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että PFAS-yhdisteitä käytetään laajasti monilla teollisuudenaloilla niiden ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi, mikä on johtanut keskusteluihin mahdollisista poikkeuksista ja siirtymäajoista tietyille tuotteille ja sovelluksille.
Kuluttajien kannalta tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa markkinoille saattaa tulla enemmän vaihtoehtoisia non-stick-keittiövälineitä, jotka eivät sisällä PFAS-yhdisteitä. Jo nyt on saatavilla esimerkiksi keraamisia pinnoitteita tai ruostumattomasta teräksestä ja valuraudasta valmistettuja astioita, jotka tarjoavat turvallisia vaihtoehtoja teflonpinnoitetuille tuotteille.
Lähteet:
Tyhjät lasiset lääkepullot, joissa on ollut nestemäistä lääkettä, tulisi lajitella paikallisen jätelaitoksen antamien ohjeiden mukaisesti. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi apteekkikeräys, sekajätekeräys tai vaarallisen jätteen keräys.
Lasipakkausten keräykseen ei kuulu lääkelasi (mm. injektionestepullot ja ampullit).
Kiinteää lääkettä, kuten tabletteja tai kapseleita, sisältäneet lasipakkaukset voidaan lajitella lasipakkauskeräykseen, kunhan pakkaukset ovat tyhjiä. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että pakkauksista ei jää jäljelle lääkkeitä, sillä lääkkeiden jäännökset voivat tehdä pakkauksista vaarallista jätettä. Käyttämättä jääneet lääkkeet tulee palauttaa apteekkiin.
Tyhjät tai kuivuneet kynsilakkapullot voidaan lajitella lasipakkausjätteeseen, kunhan ne ovat täysin tyhjiä ja kynsilakan liuotin on haihtunut tai kuivunut pois. Tällöin pullo ei enää sisällä vaarallisia kemikaaleja, ja sen voi käsitellä tavallisena lasipakkauksena.
Kynsilakan liuotinta sisältävä pullo, jossa on vielä nestemäistä kynsilakkaa, ei sen sijaan sovi lasinkeräykseen, vaan vaarallisen jätteen keräykseen.
Yhteenvetona: jos kynsilakkapullo on täysin kuiva ja siinä ei ole enää nestemäistä kynsilakkaa, sen voi lajitella lasinkeräykseen.
Lasipakkausten kierrätyksessä on tärkeää noudattaa oikeita lajitteluohjeita, jotta kierrätysprosessi sujuu tehokkaasti ja pienin ympäristövaikutuksin.
Yleisimmät virheet, jotka voivat aiheuttaa ongelmia, ovat:
Väärien materiaalien lajittelu lasinkeräykseen: Lasipakkauksiin ei kuulu esimerkiksi juomalaseja, astioita, paistinpannujen kansia, keramiikka-astioita, tasolasia kuten ikkuna-lasia ja peilejä tai lasipakkauksia, joissa on vaarallista jätettä (esimerkiksi nestemäisiä lääkkeitä tai tuhiolaismyrkkyjä). Nämä materiaalit lasinkeräyksessä voivat häiritä kierrätysprosessia ja heikentää kierrätyslasin laatua. Ne eivät myöskään kuulu lasipakkauksia koskevan tuottajavastuun piiriin.
Korkkien ja kansien jättäminen paikalleen: Lasipakkauksista tulee poistaa korkit ja kannet ennen kierrätykseen laittamista. Kaulusrenkaita ja etikettejä ei tarvitse poistaa.
Likaisen lasin lajittelu keräykseen: Lasipakkaukset tulisi huuhtaistaa kylmällä vedellä tai pyyhkäistä paperilla ennen kierrätykseen laittamista. Tämä estää hajuhaittoja ja varmistaa, että lasi on riittävän puhdasta kierrätettäväksi. Huom! Vastaava ohje on kaikilla pakkauksilla.
Pantillisten lasipullojen lajittelu väärään paikkaan: Pantilliset lasipullot tulee palauttaa kaupan palautusautomaattiin, ei lasinkeräykseen.
Huom! Myös pantittomien pullojen palauttaminen virheellisesti kauppojen palautusautomaatteihin aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia väärälle järjestelmälle.
Lasipakkausten kaulukset tai kannet, käsitellään erikseen kierrätysprosessissa. Kierrätyslaitoksissa lasista erotellaan muut materiaalit ennen sulatusta. Tämä ei aina ole täydellistä, ja osia voi jäädä sekaan.
Muovi: Muovi ei sula samalla tavalla kuin lasi ja voi siksi aiheuttaa ongelmia lasin sulatusprosessissa. Lasipakkausten muoviosat, kuten kaulukset, voivat päätyä energiahyödynnettäviksi. Lasinpakkausjättten joukossa olevan muovin kierrätys ja hyötykäyttö riippuvat muovin tyypistä ja paikallisista kierrätysmekanismeista.
Metalli: Metalliosat, kuten lasipakkausten kaulusrenkaat, kannet tai korkit, voidaan erotella ja kierrättää metallina. Ne hyötykäytetään yleensä metallin raaka-aineena ja sulatetaan uusioraaka-aineeksi metallituotteiden valmistuksen.
Kierrätysprosessin tehokkuus riippuu siitä, kuinka hyvin muovi ja metalli pystytään erottamaan lasista. Väärin lajiteltu materiaali voi heikentää lasin kierrätyksen laatua. Siksi on tärkeää noudattaa lajitteluohjeita ja poistaa ylimääräiset materiaalit lajittelussa.
Kosmetiikkatuotteiden lasipakkaukset - esim. opaalilasi - lajitellaan tyhjinä lasipakkausten keräykseen. Mikäli pakkauksessa on tuotetta jäljellä, eikä sitä saa tai viitsi tyhjentää, niin lajittelu sekajätteeseen.