Jätehuollon sanasto kokoaa yhteen alan keskeiset termit ja niiden selitykset. Sanaston on laatinut KIVOn asiantuntijat, ja mukana on niin virallisia määritelmiä kuin puhekielen ilmauksia.
Jätettä, joka muodostuu elintarvike-, ruoka- ja puutarhajätteestä. Hajoaa biologisesti aerobisesti tai anaerobisesti.
Biokaasu on orgaanisen aineen hajoamisen tuloksena muodostuvaa, pääosin metaanista koostuvaa kaasua. Muun muassa kaatopaikoilla syntyvää kaatopaikkakaasua sekä biojätteen mädätyksessä syntyvää kaasua kutsutaan biokaasuksi.
Biojätteen aerobista (kompostointi) tai anaerobista (mädätys) hajottamista mikro-organismien avulla siten, että tuloksena saadaan hyödynnettäväksi kelpaavia maanparannusaineita, lannoitevalmisteita tai biokaasua.
Kierrätyskelvottoman, orgaanisen jätteen terminen käsittely, jossa jätteen energiasisältö muunnetaan jätteenpolttolaitoksessa lämmöksi ja/tai sähköksi.
Hyödyntämisen tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia.
Keräyspaikka, jossa kerätään hyödynnettäviä jätelajeja.
Kunnan on järjestettävä kotitalouksien jätteiden keräys ja kuljetus. Suomessa kuljetus järjestetään yksityisiä kuljetusyrityksiä kilpailuttamalla.
Jätelain mukainen toiminta, joka sisältää jätteen keräyksen, kuljetuksen, kierrätyksen, hyödyntämisen ja loppusijoituksen.
Kunnan jätehuoltovastuiden järjestämiseksi perustama toimintayksikkö. Usein useamman kunnan yhdessä omistama osakeyhtiö.
Toimintaa, jonka tarkoituksena on vähentää jätteeksi päätyvien tuotteiden määrää ja haitallisuutta jo ennen kuin jätettä syntyy.
Kaatopaikka on kierrätyksen ja hyödyntämisen jälkeen jäävien jätteiden loppusijoituspaikka.
Jätteiden kokoaminen kuljetusta varten keräysvälineisiin.
Keräysväline on kiinteistöllä tai hyötyjätepisteessä oleva jäteastia tai säiliö.
Toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen jäte materiaalina uudelleen käytettäväksi.
Jätelain poikkeussäädös. Kunnan erikseen päätettävä. Kukin kiinteistö tekee erikseen jätteenkuljetussopimuksen kuljetusyrittäjän kanssa. Ei käytetä yleisesti yhdyskuntajätehuollossa Euroopassa. Aiemmin käytettiin termiä sopimusperusteinen jätteenkuljetus.
Kuntien jätelaitokset hankkivat palveluja julkisista hankinnoista annetun lainsäädännön mukaisesti yksityisiltä yrityksiltä julkisesti kilpailuttamalla. Yleisesti kilpailutettuja toimintoja ovat jätteiden kuljetukset, konetyöt ja hyödyntämispalvelut.
Kiinteän biohajoavan jätteen (biojätteen) aerobista hajottamista mikrobien avulla hallituissa oloissa.
Järjestetty jätteenkuljetus, jossa jätelaitos kilpailuttaa kotitalouksien jätteen kuljetuksen alueellisina urakka-alueina.
Käytetään myös yleiskielen terminä erilaisille jätehuollon prosesseille.
Loppusijoitus on toiminto, jossa hylättävät jätelajit pysyvästi sijoitetaan kaatopaikkaan. Loppusijoitukseen ohjautuvat sellaiset jätelajit, joille ei ole aineena tai energiana hyödyntämismahdollisuuksia tai joiden turvallinen käsittely edellyttää välitöntä peittämistä.
Orgaanisen aineen hajottamista hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Hajoamisen lopputuotteena syntyy biokaasua, josta suurin osa on metaania. Prosessin sivutuotteena syntyy mädätysjätettä, joka jalostetaan maanparannus- ja/tai lannoitetuotteiksi.
Asunto- tai asukaskohtainen kiinteä vuosittainen jätemaksu, jolla katetaan jätehuollon yleisiä neuvonta- ja aluekeräyspalveluja (mm. vaarallinen jäte), joista ei erikseen peritä maksua.
Jäljelle jäävä jäte, kun jätteestä sekajätteestä on syntypaikoilla lajiteltu erilleen biojäte ja muut hyötyjätteet.
Kiinteistöllä tapahtuva jätteidenlajittelu erilaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn meneviin jätelajeihin.
Tuottajavastuulla tarkoitetaan erikseen päätettyjen tuotteiden osalta valmistajan, maahantuojan tai jakelijan (kaupan) huolehtia tuotteista syntyvien jätteiden uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä ja niistä aiheutuvista kustannuksista. Suomessa tuottajavastuu koskee pakkauksia, paperia, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, renkaita ja ajoneuvoja, paristoja ja akkuja sekä eräitä kertakäyttömuovituotteita.
Tuottajavastuun hoitamiseksi tuottajavastuuyritykset ovat perustaneet yhteisiä organisaatioita, tuottajayhteisöjä. Tuottajayhteisöt perivät tuottajavastuuyrityksiltä kierrätysmaksut. Näillä maksuilla hoidetaan tuottajavastuun alaisten tuotteiden jätehuolto.
Uudelleenkäyttö on toiminto, jossa tuotteita käytetään uudestaan samassa tai uudessa käyttötarkoituksessa.
Jäte, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia ominaisuuksia ovat muun muassa syttyvä, syövyttävä tai myrkyllinen.
Yhdyskuntajäte on asumisessa syntyvä jäte (kotitalousjätettä) sekä ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettava kaupan ja teollisuuden sekä palvelutoiminnan jäte.