EU:n valmisteilla oleva hankintasääntelyn uudistus voisi muuttaa julkisten hankintojen toimintaympäristöä merkittävästi myös kunnallisessa jätehuollossa. Hankintasääntelyn uudistuksesta tihkuneiden tietojen perusteella komissio esittää nykyisten hankintadirektiivien korvaamista yhdellä suoraan sovellettavalla EU-asetuksella, joka olisi merkittävä muutos, sillä se kaventaisi kansallista liikkumavaraa ja yhtenäistäisi hankintalainsäädännön koko unionin alueella. Julkisen jätehuollon kannalta vaikutukset kohdistuisivat erityisesti sidosyksikköihin, kiertotaloushankintoihin, huoltovarmuuteen, alihankintaketjuihin sekä pitkäkestoisiin palvelu- ja laitoshankintoihin.
Uudistus on kuitenkin vasta alkuvaiheissaan, vaikka vuotoversio antaakin selkeät suuntaviivat komission päätavoitteista hankkeen osalta. Sen pitää läpäistä myös poliittinen prosessi, ja lienee ennakoitavissa, että moni jäsenmaa, joka on lainsäädännössään poikennut hankintadirektiivin suuntaviivoista, tulee vastustamaan asetusmuotoista hankintalainsäädäntöä, joka tulisi pitkälti kumoamaan tällaiset poikkeukset. Komission selkeänä tavoitteena kuitenkin on nimenomaan hankintalainsäädännön mahdollisimman pitkälle menevä harmonisointi Unionin alueella.
"Muutoksella todennäköisesti olisi myös vaikutuksia jätelaissa tehtyyn hankintalainsäädäntöön. Asetusmuotoinen EU-hankintasäädös ei todennäköisesti sallisi tällaisia erityislainsäädännössä asetettuja poikkeuksia tai lisäyksiä hankintasääntelyyn”, toteaa Suomen Kiertovoima ry:n lakiasiainpäällikkö Matias Penttilä.
Keskeinen rakenteellinen muutos olisi siirtyminen direktiivipohjaisesta sääntelystä asetukseen. Asetus olisi sellaisenaan voimassa kaikissa jäsenvaltioissa, jolloin sääntely olisi pitkälle yhtenäistä koko Unionin alueella ilman merkittäviä kansallisia poikkeussäännöksiä. Tämä on erityisen merkittävää Suomessa, jossa kansalliseen hankintalakiin on säädetty useita poikkeuksia ja tiukennuksia EU-direktiiveistä. Julkisuuteen vuodetun luonnoksen mukaan sidosyksikkösääntely säilyisi sisällöllisesti lähellä nykyistä EU-oikeutta, mutta asetustasoinen sääntely voisi estää kansallisesti valmisteltujen hankintadirektiivin poikkeusten, kuten esimerkiksi sidosyksikköjen omistusosuuksia tai ulosmyyntiä koskevien kiristysten jatkamisen ja toteutumisen.
Uudistus myös vahvistaisi julkisten hankintojen roolia strategisena ohjauskeinona. Hankinnoilla edistettäisiin nykyistä selvemmin EU:n kilpailukykyä, teollista perustaa, ilmasto- ja ympäristötavoitteita sekä taloudellista turvallisuutta. Jätehuollossa tämä tarkoittaisi, että kierrätys, materiaalien talteenotto, uudelleenkäyttö, ja energiatehokkuus voisivat nousta entistä vahvemmin hankintakriteereiksi. Parhaan hinta-laatusuhteen painottaminen voisi parantaa sellaisten ratkaisujen asemaa, jotka tuottavat korkeampaa laatua, parempaa huoltovarmuutta tai pienempiä ympäristövaikutuksia, vaikka niiden hankintahinta olisi korkeampi.
Luonnos toteutuessaan pyrkii myös selkeyttämään hankintamenettelyjä ja sitä kautta llisäämään ennakoitavuutta. Hankintayksiköiden olisi myös julkaistava hankintasuunnitelmansa budjettikauden alussa, mikä helpottaisi markkinoiden valmistautumista investointeihin ja palvelutarpeisiin. Avoimesta neuvottelumenettelystä tulisi keskeinen menettely erityisesti monimutkaisissa hankinnoissa, mikä voisi hyödyttää jätehuollon laitos-, käsittely-, kuljetus- ja digitalisaatiohankkeita. Lisäksi uusi innovaatiohaastemenettely voisi tarjota käyttökelpoisen välineen esimerkiksi tekstiilien, muovien, ravinteiden ja muiden materiaalivirtojen kierrätysratkaisujen kehittämiseen.
